Kategoria(t): Flamencouutiset | Avainsanat: ensi-ilta, esitys, flamenco, flamencotanssi, tanssi, tanssiteos
Anu Silvennoisen soolotanssiteos Otollista maaperää
Hällä-näyttämöllä sunnuntaina 19.9.2010 klo 18.00
Otollista maaperää on flamencotanssija Anu Silvennoisen tutkimusmatka esiintyjyyden eri rooleihin ja flamencon monisyiseen vivahdemaailmaan.
Soolossaan Silvennoinen tutkii suhdettaan flamencoon ja pyörittelee ja käyttää flamencoon liittyviä kliseitä ja mielikuvia – leikkii lajin sisäisillä ja ulkoisilla ajatusyhteyksillä ja kääntää oletusarvoja päälaelleen.
Flamencoon leimallisesti yhdistetty voimakas esiintyminen ja esiintyjän rooli tarjoavat otollisen maaperän asian tutkiskeluun.
Koreografia ja tanssi: Anu Silvennoinen
Musiikki ja kitara: Toni Jokiniitty
Laulu, cajón ja palmas: Juha Leino
Valosuunnittelu: Sero Koivisto
Äänet: Markus Pajakkala
Liput: 12 / 8 €
Lippuvaraukset: kirsi.soini@sisasuomentanssi.fi / 044 023 8138
Lue Letran juttu teoksen synnystä ja work in progress -näytöksestä marraskuussa 2009. Teksti Suvi-Maria Helin
Teos sai alkusysäyksen vuoden 2009 alussa Anun ja hänen ympäristöinsinöörinä työskentelevän ystävänsä Sanna Pulkkisen yhteisideasta. He pohtivat, olisiko Anun mahdollista valmistaa esityskoreografia Pulkkisen laatiman kaavion mukaan, joita hän soveltaa omassa työssään mm. maaperän tutkimisessa. Lähtökohtana tällaiselle ideoinnille toimi huomio, että pitkästä ystävyydestä huolimatta kummallakaan ei juuri ollut todellista tietoa toisen työstä eikä etenkään työskentelytavoista. Innoittajana toimi myös vieraampaan työskentelymaailmaan kurkistaminen ja sen tekotapoihin tutustuminen, ehkä jopa jonkun osan soveltaminen omaan työhön. ”Voiko kaavioajattelua käyttää taiteen tekemisessä?” oli yksi alkuvaiheen kysymyksenasetteluista.
Ystävykset työstivät ideaa kevään mittaan, mutta päätyivät kesällä kuitenkin siihen, että esitykseksi asti heidän yhteistyönsä ei ainakaan toistaiseksi kanna.
Anu oli saanut teokselleen kuitenkin jo Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen myöntämän tilatuen Hällä-näyttämölle, eli ilmaisen teatteritilan käyttöönsä. Hän päätti käyttää tilan hyväkseen ja valmistaa teoksen kaikesta huolimatta ainakin work in progress muodossa. Lokakuun alussa työskentelyn todenteolla alkaessa lähtökohdat olivat kuitenkin totaalisesti muuttuneet; työpari Pulkkinen oli vaihtunut neljättä kuukautta vatsassa kasvavaan lapseen ja alkuperäisestä ideasta oli jäljellä nimi ja muutamia liikeaihioita ja -ideoita.
Teoksen teemat
”Tutkielmia flamencosta, sen muuntuvaisuudesta ja muuntumattomuudesta sekä esiintyjyydestä muuttuvissa elämäntilanteissa.” (käsiohjelmasta). Anu päätyi pohtimaan teoksessa omaa suhdettaan flamencoon sekä omaan esiintyjyyteensä. Kehossa tapahtuvat muutokset vaikuttivat myös omaan tanssijuuteen ja sitä kautta väistämättä myös lopputulokseen. Häntä kiinnosti tutkia kuinka pitkälle flamencon raameja ja rajoja voisi laajentaa, ilman että esitys muuttuu joksikin muuksi kuin flamencoksi. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia asioita joita taiteen avulla tutkia ja ilmaista. Mitkä ovat flamencotaiteilijan rajat? Miten säilyttää flamenco? Mikä on oma suhteeni flamencoon ja mitä se minulle edustaa? Kuinka muuntautumiskykyistä flamenco on? Muun muassa näitä kysymyksiä Anu pyöritteli tekoprosessinsa aikana.
Yhtenä tutkimuksen aiheena oli myös esiintyjyys ja sen hälventäminen. Anu puhuu ”flamencopönötyksestä”, ja siitä kuinka raskaaksi esitys voi käydä, sekä esiintyjälle että katsojalle, flamencolle ominaisen mahtipontisen tunnelatauksen vuoksi. Anu halusi kokeilla voisiko latauksen esiintymistilanteessa pudottaa, leikata äärilaidasta toiseen ja tuoda kenties mukaan myös hieman keveyttä ja huumoria. Tämän Anu mainitsi olleen hänelle itselleen erityishaaste! Samoin kuin se, että hän halusi tehdä esitystilanteessa jotain mikä on selkeästi hankalaa ja vierasta. Esityksessä se tapahtui hengästyneenä nokkahuilua soitellen.
Work in progress
Flamencon saralla nähdään harvemmin work in progress- esityksiä. Anulla oli edellisen esityksensä, Solea Onlinen, tiimoilta positiivisia kokemuksia vielä keskeneräisen esityksen jakamisesta yleisön kanssa. Anu kertoo sen olleen erittäin hyvä ja kallisarvoinen kokemus. Se tarjosi tilaisuuden kokeilla ja testata omia ideoitaan ja saada saman tien palautetta esityksen jälkeen tapahtuvassa keskustelutilaisuudessa. Tämän hän kokee tärkeäksi etenkin silloin, kun on kokeilemassa esitystilanteessa jotain, mikä on itselle vieraampaa ja epätavanomaisempaa. Work in progress – näytös on hieno mahdollisuus, joka antaa taiteelliselle prosessille välietapin. Tietyn vaiheen julkiseksi tuominen ja yleisölle näyttäminen on arvokas kokemus oman työskentelyn kannalta. Arvokasta on myös avata taiteellista työprosessia yleisölle, kaventaa kuilua ”esiintyjän” ja ”katsojan” välillä ja näin tuoda esitystä ehkä arkisemmaksi, lähemmäksi katsojaa.
Otollista maaperä- esityksen kanssa Anu päätyi work in progress- vaihtoehtoon myös käytännön ehtojen sanelemana: rahoitusta ei ollut tarpeeksi jotta tarvittava harjoitusaika ja esim. valosuunnittelu olisi ollut mahdollinen.
Kokemuksia itse esityksestä
Harjoitusaika jäi varsin lyhyeksi ennen esitystä. Keskittymistä häiritsivät kiireinen syksy opetustyörintamalla ja erilaisten projektien kanssa. Merkittävä työskentelyyn vaikuttava tekijä oli myös puoleen väliin edennyt raskaus. Anu koki kuitenkin ainoastaan positiiviseksi sen, että omia työtapoja piti muuttaa kun jaksaminen ja energiataso eivät enää riittäneetkään samaan kuin ennen. ”On ihan tervettä huomata, että itsensä ruoskiminen ja piippuun vetäminen esityksen vuoksi, ei välttämättä olekaan se paras mahdollinen työtapa. Oli sitten raskaana tai ei. ” Anu kertoo pehmeämmän lähestymistavan olleen itselleen huikea oivallus, jonka ansiosta, olosuhteiden pakosta, löytyi tanssiin ja liikkeeseen myös uudenlaista rentoutta ja pakottomuutta.
Se, että esityksen ei tarvinnut olla valmis määräpäivään mennessä, helpotti Anun onnistumispainetta. ”Usein sitä kehittää itselleen kohtuuttoman määrän suorituspainetta. Nyt sai luottaa siihen, että tämä on nyt niin hyvä mitä se tällä hetkellä on. Ja tästä voin jatkaa myöhemmin. Lavalla voi tapahtua mitä vaan, ja se kaikki on totta.” Esitystilannetta Anu kuvaili avoimeksi, opettavaiseksi, leikkimieliseksi ja itselleen esiintyjänä nautinnolliseksi.
Lavalla Anun kanssa nähtiin myös kitaristi Toni Jokiniitty. Toni tuli projektiin mukaan vasta noin kahta viikkoa ennen esitystä. Anu kertoo yhteistyötä helpottaneen suuresti sen, että he olivat työskennelleet yhdessä aiemminkin ja saman syksyn aikana oli ollut myös toinen yhteinen projekti.
Liikemateriaalin tuotti Anu, pääsääntöisesti ensin yksin työstäen, paljon improvisaatiota hyväksi käyttäen. Äänimaisema on muodostunut Tonin musiikillisten ehdotusten ja ideoiden avulla. Tiettyihin paloihin päädyttiin yhdessä. Osa teoksen materiaalista on ollut jo olemassa olevaa, jota on muokattu ja varioitu uuteen uskoon – “kierrätetty eri suodattimen läpi”. Improvisaatiolla oli suuri osuus myös esitystilanteessa.
Palaute
Esityksen jälkeen pidetystä keskustelutilaisuudesta Anu kertoi saaneensa vahvistusta ja hyvää rohkaisua ideoilleen. Ensimmäisessä esityksessä oli katsojina paljon flamencokansaa, jotka kiinnittivät huomioita ja reagoivat varsin eri asioihin kuin nykytanssifestivaalin katsojat. Flamencoyleisö reagoi flamencoviittauksiin ja lajin sisäisiin asioihin, kun taas tanssiyleisöltä yleensä Anu sai enemmän palautetta esim. tilankäytöstä ja muista näyttämöllisistä seikoista sekä liikkeellisistä kehitelmistä. Anu kertoo saaneensa hyviä eväitä ja vahvistuksia ideoilleen, joiden kanssa hän aikoo jatkaa työskentelyä tulevaisuudessa.
Valmis teos “Otollista maaperää” nähdään Hällä-näyttämöllä 19.9.2010 klo 18.
